tiistai 22. kesäkuuta 2010

Roki kylässä kesäkuu 2010



Lotan veli Roki ja palvelijansa Johanna viettivät mukavat touhukkaat pari päivää kanssamme.

Vierailua edeltävänä päivänä olin vetänyt metsään kahdet verijäljet, joita koirat pääsivät aamupäivästä nuuhkimaan.
Ensimmäisenä valjastettiin jälkivarusteisiin Lotta. Innokkaasti liinassa vetävän koiran kuono nappaili hajuja vähän joka puolelta, emme pysyneet kauhean hyvin jäljellä ja jouduin aika paljonkin ohjaamaan koiraa, mutta lopulta Lotta löysi jäljen sorkalle.



Rokilla meni haistelut ensikertalaisena oikein hyvin ja pienen harhailun ja ohjailun päätteeksi myös Roki paikansi muhevan saaliin.



Mejäilyn jälkeen pidettiin lepotauko, jonka jälkeen uskaltauduimme takaisin sateiseen metsään tekemään hakuruutuja koirien kanssa.

Ensin oli vuorossa velipoika. Rokin damien noutamiset ja palautukset menivät loistavasti. Poika lähti suorilta hakemaan saalista, otti ne mukaansa ja palautti Johannalle käteen. En voinut kuin ihailla mutkatonta suorittamista!



Lotta sen sijaan ei vieläkään tahtonut innostua dameista. Lähti kyllä etsimään vauhdikkaasti, mutta jätti damin paikalleen ja nuuski vielä ympäriinsä, oletti varmaan ihania variksia piilotetun tylsien damien sijaan. Vasta Johannan mentyä leikkimään dameilla Lotan eteen saatiin vaisu kiinnostuksen poikanen heräämään ja tuloksensa pari onnistunutta käteen asti palautusta ja lopetimmekin äkkiä vuoromme siihen.



Hakuruudun jälkeen menimme vielä viskomaan dameja veteen ja Roki haki patukoita palavalla innolla, Lotan hakiessa prinsessamaisen hillitysti omansa.









Kylpytakit olivat kovassa käytössä koko vierailun ajan



Illemmalla myös mahtienergialla ladattu Roki väsähti lopulta




Seuraavana päivänä paistoi vihdoin aurinko. Veimme koirat lyhyelle soutumatkalle. Molemmat koirat olivat tosi rentoja ja menivät välillä maaten veneen pohjalle.



Toisella reissulla vesipeto Roki oli yksin matkassa ja sai hypätä veneestä ja uida rantaan. (Kuva Johanna Ojanen)



Rähinäremmi jaksoi mellastaa miltei tauotta



Välillä piti tosin pysähtyä mannekeeraamaan



Roki innostui hyppimään laiturilta ihan itsekseenkin, Lotta sen sijaan sai hieman avustusta hyppäämisessä. (Kuva Johanna Ojanen)



"Sinne se meni!"



Rantaleijonat









Siskonpeti



Vielä yhdet poseeraukset

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Millin luona kylässä kesäkuu 2010



Lotta pääsi tapaamaan ystäväni Pian ihanaa terrierimix-herkkis-poikaa Milliä.

Ja kuonolaisilla riitti vauhtia. Milli pinkoi ympäri pihamaata tuhatta ja sataa hitaummuudestaan suivaantunena vikisevä Lotta kintereillään.





Vähän pusuja ja haleja...





Ja sitten menoksi!



















sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Raisio 13.6.2010



Kaikki kuvat Kirsi Gustafssonin ottamia

Lounais-Suomen Spanielikerhon järjestämä koiranäyttely valkeni sateiseen aamun Raisiossa. Sää onneksi parani päivän vanhetessa. Kirsi saapui ystävällisesti Raisioonkin kuvaamaan kisaamme ja pitämään meille seuraa.

Alkuverryttely Lotan kanssa meni tosi hyvin, pohdin jopa narun kokonaan pois ottamista seisottamisen ajaksi, mutten kuitenkaan ihan vielä rohjennut sitä tehdä.



Tuomariksi kultaisille oli saatu ruotsalainen Yvonne Larsson.

Juniorinarttuluokassa kilpaili kuusi koirakkoa. Lotta seisoi oikein maltillisesti, joten irrotin kokonaan otteeni narusta ja astuin sivuun antaen tuomarille tilaa katsella koiraa kunnolla edestä päin.





Lotta juoksi rennosti rinnallani löysällä hihnalla. Hieman taas hajut maassa houkuttivat painamaan nenää alaspäin, mutta sain kuitenkin koiran huomion kiinnitettyä takaisin itseeni.



Arvosteltavana seisoessamme tuomari tuli pöydän takaa luoksemme ja kysyi osoittaen Lotan kaulaa, mitä ihmettä karvalle oli tapahtunut... "I did it... it was my first time..." sain vain noloudeltani sanottu. Tuomari pyöritteli päätään ja kehotti turvautumaan trimmauksen osaavaan henkilöön ja sanoi, että antaa sen kuitenkin tämän kerran anteeksi.



Tuomarin arvostelu

(Kehäsihteerit voisivat jo alkaa kirjoittaa koneella, käsialat ovat jatkuvasti todella vaikeaselkoisia. Sain käyttää parhaat grafologisen tuntemuksen taitoni saadakseni sanoista joten kuten selvää ja sen jälkeen käänsin toivottavasti oikein tulkituista hieroglyfeistä muodostuneen tekstin vapaasti.)

UTN/M-Ä/Ö (=utmärkt?) storlek o typ
Bra huvud
Välutvecklat förbröst o bröstkorg
Ngt framskjuta skuldra
Står o går ngt UTSTÄLLT? fram
Litet trångt bak

Erinomainen koko ja tyyppi
Hyvä pää
Hyvin muodostunut eturinta ja rintakehä
Hieman eteen työntyneet lavat
Seisoo ja liikkuu hieman ulkonevasti edestä
Hieman ahdas takaa

ERI

Tuomari oli jaellut vain muutaman ERI:n kaikille edeltäville koirille, joten en ollut uskaltanut toivoa liikoja ja karvasepisodin jälkeen pelkäsin jo mitä tuleman piti. Ihmetys olikin suuri kun meille ojennettiin himoitsemani vaaleanpunainen nauha.

Pääsimme siis kilpailuluokkaan ja Lotta jatkoi sielläkin hienoa esiintymistään, olin oikein ylpeä pienestä tytöstä.



Taaskaan en uskaltanut kohottaa katsettani tuomariin päin, kun tämä alkoi osoitella koirakkoja paikoilleen palkintoriviin aloittaen neljänneksi tulleesta. Lopulta uskomattomasti me voitimme ja riemulla ei ollut rajaa kun saimme ensimmäistä kertaa asettua keulille!



Toiseksi tullut konkariesittelijä/kasvattaja vinkkasi minulle, että saamme myös sertin ja siitä se vasta ilo irtosi. Kehäavustajan kysyessä voimmeko ottaa sertin vastaan niin totesin, että todellakin voimme!
Tuomari kävi vielä supattamassa jotain avustajalle, joka sanoi tuomarin kehottaneen meitä ottamaan yhteyttä trimmaustaitoiseen ihmiseen...



Luokan voittajana pääsimme automaattisesti Paras narttu -kehään kilpailemaan kaikkia rodun sijoittuneita narttuja vastaan.





Lotta jaksoi vieläkin reippaasti toimia yhteistyössä kanssani ja saimme tuomarin vakuuttuneeksi koiran erinomaisuudesta, sillä Lotta kruunattiin myös kaikkien narttujen parhaaksi!!

Kultaisten "kuningatar" saikin hetimmiten siirtyä takaisin kehään taistelemaan rodun parhaimmuudesta urosten voittajan, upean Clearing Pond's Flying Highin kanssa.



Nameina käyttämäni lihapullat loppuivat ja vaihdoin maukkaaseen lauantaimakkaraan, jota Lotta alkoi ahnaasti vaatia lisää eikä tahtonut enää pysyä paikoillaan. Olin valitettavasti myös itse kaikesta yllättävästä menestyksestä niin hervottomana etten jaksanut keskittyä enää ihan täysillä. Tuomari palkitsikin rodun parhaana (ROP) uroksen ja Lotta sai ison kunnian vastaanottaa vastakkaisen sukupuolen parhaan (VSP)-ruusukkeen.

Olen täysin varma tuulettaneeni mahtavaa menestystämme eniten (=ainoana...) koko kisapaikan kilpailijoista!

Tuomari Yvonne Larsson
VSP Kultameren Blue Wonder & ROP Clearing Pond's Flying High