(Kaikki kuvat: Janne Ourila)
Sunnuntaipäivä vietettiin Katin koirakoulun kurssilla Merimaskussa.
Ensimmäisenä harjoiteltiin merkkausta. Koiran kanssa asetuttiin paikoilleen ja Katin käskystä avustaja heitti damin puskasta vaakunnan saattelemana ja lähetin koiran noutoon. Lotta lähtikin reippaasti - ja meni reippaasti damin ohi haistelemaan jotain mielenkiintoisia hajuja. Kauhukseni se myös pysähteli pissailemaan ja juoksenteli vain tuoksujen perässä, eikä palannut edes käskystä luokse. Nolona jouduin itse noutopuuhiin - sain hakea remmin kanssa noutajani.
Toinen yritys ja sama meininki. Dami ei kiinnostanut pätkän vertaa, mutta toisten koirien tekemät jäljet vetivät narttusen jo pellon puolellekin. Käskin Lotan takaisin ja hitaanlaisesti mutkitellen se palasi luokseni.
Tässä vaiheessa Kati kääntyi kysymään koska juoksut ovat alkamassa ja samalla tuli mieleen miten Lotta on alkanut taas karkailla lenkeillä ja miten ruokakaan ei oikein maistu ja karvatkin ovat lähteneet... Niin tietysti, juoksujen alkamista en todellakaan toivoisi juuri nyt niin kovasti odotetun kurssin vasta alettua. Laskimme aiemmin juoksujen sijoittuvan johonkin kesäkuun paikkeille. Aiemmilla kerroilla Lotta on tehnyt juoksuja kyllä tosi pitkään. No meidät passitettiin damista innostumattoman Leevi-tollerin kanssa sivummalle hetsaamaan koiria damien kanssa, josko niiden noutoinnostus heräisi siitä jälleen.
Seuraavaksi oli taas merkkausta mutta Lotta ei hetsauksenkaan jälkeen kiinnittänyt huomiota dameihin vaan jatkoi iloisena vapauden hurmassaan juoksentelua jälkien perässä. Siirryimme tekemään paukkunoutoja, heitin koiralle damin ja heti palautuksesta heitin toisen damin vastakkaiseen suuntaan ja niin edelleen. Se onneksi toimi ja Lotta haki nopeat peräkkäiset heitot melko innostuneesti.
Seuraavana olisi ollut muistitehtävä, mutta se jätettiin Lotan ja Leevin osalta suosiolla väliin ja korvattiin pellolla heiteltävien paukkudamien kanssa. Leevi suoritti tehtävän ensinnä ja se kiisi huimaa vauhtia damilta toiselle suorittaen tehtävän oikein hyvin.
Heitin damin kauas pellolle ja Lotan lähdettyä noutamaan sitä lähdin kävelemään reippaasti toiseen suuntaan, enkä kutsunut koiraa. Palautuksesta olisi ollut tarkoitus viskata heti seuraava ja koiran lähtiessä sen perään, olisi minun pitänyt taas lähteä toiseen suuntaan. Lotan olisi siis pitänyt noutaa dami ja lähteä perääni, mutta sen sijaan se taas ohitti damin lennokkaasti ja laukkaili kuono maassa ympäri peltoa.
Sain sen innostumaan damin hausta pellolla vasta kunnolla hetsaamalla ja saimme tehtävän suoritettua näin rimaa hipoen.
Viimeisen tehtävän ajan Lotta sai vain odotella paikoillaan ja katsella toisten suorituksia. Remmissä seuraaminenkaan ei ollut mitenkään kaunista vierellä kävelyä vaan kaameaa joka suuntaan vetämistä. Joten kokonaisuudessaan treenit menivät osaltamme aika surkeasti.
Tulin myöhemmin siihen tulokseen, että olisi varmaan syytä käydä useammin ihmisten ja varsinkin koirien ilmoilla treenaamassa ja opettelemassa tehtävään keksittymistä häiriöstä huolimatta. Myös luoksetulon kanssa on ihan pakko tehdä jotain.
Nyt mietityttää miten loppukurssi menee, kun Katin kanssa keskusteltiin ja hän sanoi, että joillekin koirille hormoonit aiheuttavat jonkinlaisen aivokatkoksen, kun taas toisille se ei vaikuta mitenkään, mutta yleensä ne joiden noutovarmuuteen se ei vaikuta ollenkaan ovat metsästyslinjaisia. No tarvii vain tsempata potenssiin kymmenen ja yrittää treenata kotona.
Oltiin kuitenkin väsyneitä tämän kertaisen tohinan jälkeen. Kolme tuntia kirkkaassa auringonpaisteessa otsonittoman taivaankannen alla veti mehut molemmista ja kotona koira menikin suoraa päätä nukkumaan kulkematta edes ruokakupin kautta.
