"Noloa, emmä oikeasti ole mikään hienohelma..."
Lunta tupruttavana viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa järjestettiin vuoden suurin suomalainen koiranäyttelytapahtuma. Lauantaina Helsinki Winner 2010 ja sunnuntaina Helsinki Voittaja 2010.
Päätin ihan viime tipassa ottaa härkää sarvista ja uskaltauduin ilmoittamaan Lotan lauantain Winneriin. Jos siitä selvittäisiin kunnialla niin sitten mistä tahansa muustakin. Hieman esittämisen hiontaa kotosalla ja kisapäivänä punaa huuliin sekä vapinanestolääkitys kohdilleen niin se olisi siinä.
Lauantaina paikan päällä messukeskuksen hulinassa Sari viimeisteli pikaisesti Lotan kisalookin.
Kultaisten tuomari juoksutti koirakoita useamman kierroksen ja valmistauduin juoksemaan itsekin kieli vyön alla.
Nuorten luokassa oli vain kuusi narttua. Jostain ihmeellisestä syystä en jännittänyt kehässä niin paljon kuin yleensä enkä huomannut tärisevänikään niin kauheasti. Ehkä se vaikutti Lottaankin, koska koira jaksoi seistä niin maltillisesti paikoillaan.
Kuten olin arvellutkin niin tuomari laittoi meidät juoksemaan koko rahan edestä. Lotta rupesi yllättäen pistämään hanttiin ja jarruttelemaan kun juoksimme suoraan kehän poikki. Maton alla oli liikkuvat lattialaatat, jotka tuntuivat pelottavilta tassujen alla ja sain melkein vetää vastaan hangoittelevaa koiraa perässäni.
Tuomarin edessä seisoessamme olin vielä häkeltynyt juoksun takkuuntumisesta ja yhtäkkiä mieleeni välähti, että koira onkin väärin päin tuomariin nähden ja käänsin koiran tohinalla. Mietin kuitenkin kuumeisesti kumpi puoli on oikea (totaalinen black out).
Tuomari totesi, että minun pitäisi työskennellä koiran kanssa, koska se ei esiinny tarpeeksi hyvin. Sanoin, että koira pelästyi liikkuvaa lattiaa ja tuomari sanoi antavansa meille vielä mahdollisuuden.
Meidän piti juosta kehä uudestaan kerran ympäri ja tuomarin neuvon mukaisesti lujempaa. Kierroksen jälkeen tuomari kehui sen näyttäneen heti paljon paremmalta ja myönsi Lotalle kauan kaivatun vaaleanpunaisen nauhan!
Helpotukseni oli valtava. Mutta vielä joutui hieman pinnistelemään ja jännittämään kilpailuluokkaa.
Sari esitti samassa luokassa jälleen minulle vieraaksi jäänyttä koiraa ja he sijoittuvat lopulta neljänneksi.
Kilpailuluokassakin sai juosta hengästymiseen saakka ja tuomari mietiskeli pitkään koirien sijoittamisia.
Lotta jaksoi ihmeen hyvin seisoskella vaikka välillä hieman herpaantuikin.
Tuomari kävi muutamaan otteeseen katselemassa Lottaa tarkemmin, mutta lopulta ei sijoittanut koiraa neljän parhaan joukkoon.
Kroatialaisen tuomari Tino Peharin arvostelu
Good proportion
Enough strong bone
Fem. head with nice expression
Dark eyes
Very good topline
Good angulation
Movement little bit narrow in front
EXC Excellent
Hyvät mittasuhteet
Tarpeeksi vahva luusto
Feminiininen pää hyvällä ilmeellä
Tummat silmät
Erittäin hyvä ylälinja
Hyvät kulmaukset
Liikkeet hieman ahtaat edestä
ERI Erinomainen
Olin niin iloinen ERI:stä sekä hermojeni kestämisestä, että olo oli taas kuin voittajalla.
Ja voittajasta puheen ollen, Ullan ja Karin mahtavasti mennyt näyttelyvuosi kruunaantui Dinahin voittaessa Lotan luokan ja sunnuntaina taas Taran voittaessa omansa. Eli Kumpulaisilla on kotona yksi Helsinki Winner ja yksi Helsinki Voittaja 2010, kyllä kelpaa =)
Kotona erinomainen Lotta sai ison luun palkinnoksi.
