sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Möllitoko Turku 29.5.2011

Kaiken rohkeuden keränneenä ilmoitin Lotan Tuija Seren järjestämään möllitokokokeeseen Turkuun. Kokeet järjestettiin Seren koirakoulussa sisähallissa. Mölliluokassa oli kolme koirakkoa.

Tuija piti aluksi mölleilijöille pienen luennon tokokokeista ja saimme kysyä mieltämme askarruttaneita asioita. Sitten pääsimmekin tositoimiin. Olimme Lotan kanssa ensimmäisenä tulikokeessa. Hämmästyksekseni en missään vaiheessa huomannut paniikin lähestyvän tai muutenkaan hermostuvani tavallisen tapaani. Oli rauhoittavaa kun tuomari kertoi koko ajan mitä pitää tehdä ja voin vain keskittyä koiraan ja liikkeeseen. Ja kivaa kun sai välittömästi palautetta tekemisestään ja tässä tapauksessa vielä vinkkejä mahdollisen virheen korjaamiseen tai suorituksen parantamiseen.

Suoritus aloitettiin luoksepäästävyydellä ja Lotta ei kaikista ennakko-oletuksista huolimatta hyökännyt tuomarin kurkkuun ja raadellut vieruskavereita ;) vaan tuomarin tervehtiessä koiraa oli paikoillaan täyden kympin arvoisesti.

Paikalla makaaminen sujui hyvin vaikka ulommainen koira lähtikin kesken kaiken liikkelle ja omistaja kävi palauttamassa koiran paikoilleen. Mutta tullessani Lotan vierelle, se ennakoi ja nousi istumaan ennen käskyäni.

Seuraaminen kytkettynä alkoi kuono maata viistäen, mutta sain koiran huomion takaisin itseeni ja lopussa mentiin yhtä matkaa. Hihnatta seuraaminen alkoi samalla tavoin kuono maassa, mutta sain taas koiran takaisin mukaani. Tuomarin kommentti oli, että seuraamista tapahtui, mutta tosiaan alussa mielenkiinto aina hieman lipsahti pois ohjaajasta. Seren mukaan haistelu voi olla mahdollisesti myös SIVUTEKEMISTÄ eikä pelkkää oudon paikan tutkimista.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni kanssa hyvin, mutta taas koira ennakoi ja nousi istumaan ennen käskyä. Sere huomautti, että meillä on harjoittelemista tuon ennakoimisen kitkemiseksi.

Luoksetulo meni kuten harjoituksissa ja Lotta juoksi reippaasti suoraan vierelle asentoon.

Seisomaan jäämisessä tuomari totesi koiran ottaneen askeleen eteenpäin käskyn jälkeen ja taas luoksetulossa ennakoi menenällä istumaan. Ja juuri kun en ole ollenkaan ottanut Lottaa istumaan makuun tai seisomisen tai esteen tms jälkeen vaan vapauttanut aina suoraan liikkeen asennosta.

Estehypyssä Lotta yritti varastaa ja jouduin komentamaan. Hypyn jälkeen koira pysähtyi itse esteen taakse ja lähdin liikkelle ennen tuomarin käskyä.Tuomari tokaisi, että minun olisi pitänyt sanoa koiralle heti seis, että näyttäisi siltä, että koira pysähtyy komennostani eikä ihan itsestään...

Kokonaisvaikutelmana oli että teemme hyvää yhteistyötä ja liikkeitä on selvästi harjoiteltu. Seuraamista tarvitsee harjoitella vielä ahkerasti ja ennakointi tarvitsee saada poistettua.

Pisteet: Suluissa luku millä liikkeen pisteet kerrotaan.

1. tulos 160-200
2. tulos 140-159
3. tulos 100-139

Luoksepäästävyys 10 (x 1)
Paikalla makaaminen 9 (x 3)
Seuraaminen kytkettynä 8 (x 2)
Seuraaminen taluttimetta 8 (x 4)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 (x 2)
Luoksetulo 10 (x 3)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 (x 2)
Estehyppy 8 1/2 (x 2)
Kokonaisvaikutelma 9 (x 1)

Pistemäärä yhteensä 173

Eli saimme 1. tuloksen johon olen todella tyytyväinen ja nyt sai hieman varmuutta, jotta uskaltaa osallistua oikeaan kokeeseen. Kilpailijoita ei sijoitettu, mutta luulen saaneemme tällä kertaa eniten pisteitä, kun toisella kilpailijalla meni pari liikettä mönkään vaikka esim seuraaminen oli heillä ihan loistoluokkaa.

lauantai 28. toukokuuta 2011

torstai 26. toukokuuta 2011

Kuvautuksia



Lotta käytettiin kuvauksissa ja kuvannut lääkäri lähetti kuvat A/A 0/0. Liitolta arvioksi saatiin kuitenkin B/B 2/0. Soitin kuvanneelle lääkärille sekä liittoon ja ristiriitaisten kommentointien jälkeen suuresti huolestuneena varasin koiralle ajan Viikkiin tietokonetomografiakuviin, jotta voitaisiin paremmin selvittää mikä siellä kyynärässä on vialla ja miten se tulee vaikuttamaan koiran elämiseen ja harrastuksiin.

Viikissä lääkäri totesi TT-kuvista kyynärien olevan 1/0 ja ettei koivessa ole nähtävissä sairauden merkkejä ja että koiran kanssa voi elää ja harrastaa ihan normaaliin tapaan. Voi sitä helpotuksen tunnetta!

Viikin pieneläinsairaala oli tosi hieno paikka ja palvelu erinomaista. Nukutettuna ollut Lotta hoippui hieman haparoivin askelin autolle ja kotona nukkui koko loppuillan. Tutkineen lääkärin paperissa oli myös maininta koiran juoksujen fyysisten merkkien selkeydestä, mutta yhä neljä viikkoa myöhemmin juoksut eivät ole vieläkään alkaneet kunnolla.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Taipparikurssi 27.3.



(Kaikki kuvat: Janne Ourila)

Sunnuntaipäivä vietettiin Katin koirakoulun kurssilla Merimaskussa.

Ensimmäisenä harjoiteltiin merkkausta. Koiran kanssa asetuttiin paikoilleen ja Katin käskystä avustaja heitti damin puskasta vaakunnan saattelemana ja lähetin koiran noutoon. Lotta lähtikin reippaasti - ja meni reippaasti damin ohi haistelemaan jotain mielenkiintoisia hajuja. Kauhukseni se myös pysähteli pissailemaan ja juoksenteli vain tuoksujen perässä, eikä palannut edes käskystä luokse. Nolona jouduin itse noutopuuhiin - sain hakea remmin kanssa noutajani.

Toinen yritys ja sama meininki. Dami ei kiinnostanut pätkän vertaa, mutta toisten koirien tekemät jäljet vetivät narttusen jo pellon puolellekin. Käskin Lotan takaisin ja hitaanlaisesti mutkitellen se palasi luokseni.




Tässä vaiheessa Kati kääntyi kysymään koska juoksut ovat alkamassa ja samalla tuli mieleen miten Lotta on alkanut taas karkailla lenkeillä ja miten ruokakaan ei oikein maistu ja karvatkin ovat lähteneet... Niin tietysti, juoksujen alkamista en todellakaan toivoisi juuri nyt niin kovasti odotetun kurssin vasta alettua. Laskimme aiemmin juoksujen sijoittuvan johonkin kesäkuun paikkeille. Aiemmilla kerroilla Lotta on tehnyt juoksuja kyllä tosi pitkään. No meidät passitettiin damista innostumattoman Leevi-tollerin kanssa sivummalle hetsaamaan koiria damien kanssa, josko niiden noutoinnostus heräisi siitä jälleen.


Seuraavaksi oli taas merkkausta mutta Lotta ei hetsauksenkaan jälkeen kiinnittänyt huomiota dameihin vaan jatkoi iloisena vapauden hurmassaan juoksentelua jälkien perässä. Siirryimme tekemään paukkunoutoja, heitin koiralle damin ja heti palautuksesta heitin toisen damin vastakkaiseen suuntaan ja niin edelleen. Se onneksi toimi ja Lotta haki nopeat peräkkäiset heitot melko innostuneesti.






Seuraavana olisi ollut muistitehtävä, mutta se jätettiin Lotan ja Leevin osalta suosiolla väliin ja korvattiin pellolla heiteltävien paukkudamien kanssa. Leevi suoritti tehtävän ensinnä ja se kiisi huimaa vauhtia damilta toiselle suorittaen tehtävän oikein hyvin.

Heitin damin kauas pellolle ja Lotan lähdettyä noutamaan sitä lähdin kävelemään reippaasti toiseen suuntaan, enkä kutsunut koiraa. Palautuksesta olisi ollut tarkoitus viskata heti seuraava ja koiran lähtiessä sen perään, olisi minun pitänyt taas lähteä toiseen suuntaan. Lotan olisi siis pitänyt noutaa dami ja lähteä perääni, mutta sen sijaan se taas ohitti damin lennokkaasti ja laukkaili kuono maassa ympäri peltoa.



Sain sen innostumaan damin hausta pellolla vasta kunnolla hetsaamalla ja saimme tehtävän suoritettua näin rimaa hipoen.



Viimeisen tehtävän ajan Lotta sai vain odotella paikoillaan ja katsella toisten suorituksia. Remmissä seuraaminenkaan ei ollut mitenkään kaunista vierellä kävelyä vaan kaameaa joka suuntaan vetämistä. Joten kokonaisuudessaan treenit menivät osaltamme aika surkeasti.

Tulin myöhemmin siihen tulokseen, että olisi varmaan syytä käydä useammin ihmisten ja varsinkin koirien ilmoilla treenaamassa ja opettelemassa tehtävään keksittymistä häiriöstä huolimatta. Myös luoksetulon kanssa on ihan pakko tehdä jotain.



Nyt mietityttää miten loppukurssi menee, kun Katin kanssa keskusteltiin ja hän sanoi, että joillekin koirille hormoonit aiheuttavat jonkinlaisen aivokatkoksen, kun taas toisille se ei vaikuta mitenkään, mutta yleensä ne joiden noutovarmuuteen se ei vaikuta ollenkaan ovat metsästyslinjaisia. No tarvii vain tsempata potenssiin kymmenen ja yrittää treenata kotona.

Oltiin kuitenkin väsyneitä tämän kertaisen tohinan jälkeen. Kolme tuntia kirkkaassa auringonpaisteessa otsonittoman taivaankannen alla veti mehut molemmista ja kotona koira menikin suoraa päätä nukkumaan kulkematta edes ruokakupin kautta.

Talvivepepäivä 26.3.



Salon Seudun Noutajien talvivepepäivä vietettiin aurinkoisella Kuusjoella Elisan ja Jarkon mailla. Osallistuin vepetoimikuntaan kuuluvana harjoituspisteellä avustamiseen = lähinnä osoittelin osallistujia kameralla, Rean ja Tiinan ohjatessa koirakoita. Enemmän kuvia tapahtumasta SSN:jien sivuilla

Harjoituspisteillä oli eri vepeliikkeisiin perustuvia tehtäviä. Esineen vienti, köyden vienti, "veneen" vetäminen, porttien läpitulot sekä tietokilpailu. Kaikilla pisteillä oli mukavasti hyörinää, silti toimikuntaan kuuluvatkin ehtivät hyvin vepeilemään koiriensa kanssa. Harjoitusten välissä tai jälkeen sai vapaasti virkistäytyä herkkuja notkuvan buffetpöydän ja grillin antimilla.



Edu-tolleri harjoitteli jalka paketissa, eikä se menoa haitannut. Muutkin "pikkuketut" olivat tosi vauhdikkaita.




Tummanpuhuvat flätit ja labbikset olivat haasteellisia kuvattavia liikkeessä.



Kultsut olivatkin sitten vähemmän hankalia harjoittelevalle kamerankäyttäjälle.



Lotan TOKO-kaveri Rasmus.

Nala

Eetu



Sitten hommiin.

Esineen vienti sujui oikein hyvin, mutta köyden viemisessä hankaloitin Lotan työskentelyä ojentamalla köyden aluksi väärin. Veneen (pulkan) vetäminen onnistui mainiosti.

Lotta tarkkaavaisena porttiharjoituksessa.


Tapahtuman päätteeksi palkittiin tietokilpailun ylivoimainen voittaja, Nina ja kakkoseksi tullut Merle sekä VEPE-asiantuntija Monica ystävällisestä osallistumisestaan. Myös haleja jaettiin innokkaasti. Joku taisi kuitenkin jäädä ilman syleilyä, kun toisilla taas tyyli oli vapaampi.


Tohinan hälvetessä Lotta päätyi Nalan ja Eetun kanssa vankilaan tarkoituksena riehua keskenään, mutta Nala ei pitänyt vapautensa riistämisestä ja sai kaverit ihmettelemään epätoivoisia pakoyrityksiään.