Maaliskuun 14. päivänä pidettiin Liedon kylmässä Tsau-hallissa Turun Seudun Kultaisten epävirallinen kultaistennoutajien näyttely - Åbo Åpen Show.
9,5 kk ikäiset Lotta ja sisaruksensa osallistuivat ensimmäistä kertaa junioriluokkaan (9-16 kk). Narttujen luokassa oli huimat 19 kilpailijaa! Tuomarin pesti oli langennut ruotsalaisen Ulla Hägglundin tulon peruuntuessa Markku Santamäelle.
Tälläkin kertaa paikalle oli saapunut Lotta-fanikerhon jäseniä jännittämään tytön suoriutumista
Kehäavustajan iloinen rupattelu vuoroamme odotellessa melkein sekoitti pasmani, mutta onnistuin kokoamaan koiran pikaisesti asentoon tuomarin jo astellessa meitä kohden. Lotta ei hämmentynyt koskettelusta ja antoi vieraan käsitellä itseään oikein nätisti.
Tuomarin tutkittavana
Tällä kertaa juoksutin Lottaa "toko-tyyliin" sivulla. Lotta juoksi innokkaasti, mutta namin tavoittelu sai tytön kääntämään päätään ja kaulaansa mutkalle ja koko loppukropan kiemuralle, mikä osaltaan vaikutti myös jalkojen asentoon.
A. Vauhdikkaassa kuvassa jalat ovat mielestäni hyvässä liikkeessä ja suorat, tässä koira ei käännä päätään.
B. Pää ja kaula ovat kääntyneinä ja kroppa sekä jalat mutkalla
Vapaana seisottamisen harjoitteleminen on meillä vasta aluillaan. Lotta ei malta olla astumatta eteenpäin namia hamutessaan tai ei vain heiluta häntäänsä keskittyessään niin kovasti paikallaan seisomiseen. Tällä kertaa siis esitin koiran vielä totutusti käsistä. Siinäkin tyttö otti nyt jatkuvasti etusilla pieniä askeleita vaikka kuinka yritin saada pysymään paikoillaan. Jouduinkin muutamaan otteeseen "löysäämään" ja asettelemaan koiran uudestaan.
A. Etujalat suorassa kulmassa, mutta tassut kääntyvät ulospäin.
B. Etujalat ovat liian jyrkässä "ylikulmassa" eteenpäin. Takajalat (tai -jalka...) taas suoremmassa kulmassa, kuin A-kuvassa.
Tuomarin arvio Lotasta
Sopivan kokoinen.
Rungon mittasuhteiltaan selvästi korkeuttaan pidempi.
Jalo pää.
Hyvä pigmentti.
Sopusuhtainen luusto.
Hyvä rintakehän syvyys ja muoto.
Tasapainoinen.
Kulmautuneet raajat, eturaajojen kulmaukset voisivat kuitenkin olla voimakkaammat.
Hyvä turkki & hapsukarvat.
Muuten hyvät liikkeet, mutta epävarmat eturaajojen liikkeet.
Käyttäytyy hyvin.
Arvosteltuaan kaikki osallistujat yksitellen, tuomari pyysi yllättäen vain sijoittuneet viisi jäämään kehään ja kaikkia loppuja poistumaan. Sijoittuneiden joukossa ei tällä kertaa ollut valitettavasti ketään Lotan siskoista eikä serkkutyttö Nalakaan. Juniori-urosten luokassa Roki-veli sen sijaan sijoittui hienosti viidenneksi. Lapsukaisten Bolivar-isä niitti mainetta olemalla urosten valio/serti-luokan toinen ja PU3.
Isä Bolivar esittelee temppujaan
Junioriluokan jälkeen oli pitkä väli ennen kasvattaja- ja jälkeläisryhmien alkua. Odotellu hyisessä hallissa oli uuvuttavaa niin koirille kuin ihmisillekin. Koirat pääsivät välillä käymään metsässä, missä juniorit saivat viilettää vapaina ja leikkiä keskenään.
Harjoittelemassa yhteisstarttia; Lotta, Nella ja Missi, joka iskee silmää kuvaajalle.
Olimme odottaneet kovasti Kaunein pää-kilpailua. Kilpaan ei tarvinnut ilmoittautua vaan kaikki halukkaat saivat vain tulla mukaan ja kehä täyttyikin hetkessä koirista. Ruotsalaistuomari kiersi koirapiiriä pysti kädessään ja ojensi sen lopulta ympyrän loppu-/alkupäässä yhdelle koirakolle. Olin odottanut tässäkin jonkinlaista karsintaa finaaliosallistujiin, mutta leikki loppui taas hieman karusti.
Päättäväinen tuomari ei huomannut Lotan(-kaan) potentiaalia
Kasvattajaryhmään osallistuivat Roki, Missi, Nella ja Lotta ja Jälkeläisryhmään kaikkien edellisten lisäksi pentueen isä Bolivar. Ainoastaan ryhmien voittajatiimit palkittiin ja tällä kertaa me emme voittaneet kumpaakaan ryhmää emmekä siis saaneet palkintojakaan.
Riehakas kasvattajaryhmä Roki & Johanna, Missi & Katri, Nella & Tuula sekä me
Voi mitä kuveja ja tunnelmaa :) Oli se aikamoinen päivä ja hienosti meitien koissut siellä jakselivat aina jälkeläisluokkaan asti! Olkaamme ylpeitä siitä!
VastaaPoistaTuo koiran seisottaminen on kyllä sellainen ainakin itselle epävarma juttu....tuntuu aina ettei se koskaan mee niin kun pitäisi ja aina kuvien perusteellaa olisi voinut tehdä toisin vaikka todellisuudessa siellä varmasti kaikki yrittää parhaansa. Ei kait sitä varmuuttaa saa kuin reenaamalla, reenaamalla ja uskaltamalla. Eikä nyt toisaalta ole vielä montaa tositoimen treenikertaa edes takanapäin. Uskon että koiran hyvien puolien esiintuomisen oppiminen vie aikaa...jopa vuosia. Mutta sitä odotellessa voi vaan iloisella mielellä painella kehään ja tehdä parhaansa.
Oikein paljon rapsuja Lottikselle ja onnittelut hienosta arvostelusta!
Kylläpä Lotta on aikuistunut sitten viime näkemän! Kauniilta ja tasapainoiselta näyttää, ja hyvän arvostelunkin saitte. Selvästikään ei mitään isoa puutetta suhteessa rotumääritelmään ole, joten juurikin esittämisen merkitys korostuu - ja totta kai arvostelulajissa aina tuomarin henkilökohtaiset painotukset vaikuttavat aina.
VastaaPoistaTuo kuva B on minusta muuten tosi hyvä, mutta juuri se mainitsemasi etujalkojen asento; Johannakin sitä näyttelykurssilla aina korosti, että juuri etujalat tuppaavat siirtymään liian eteen, jolloin tulee sellainen keinuhevosvaikutelma. Minulla on Davestakin sellainen kehävalokuva.. Sitä on aika vaikea itsekin nähdä aina siinä tilanteessa, aikaa menee, että oppii eri kulmista hahmottamaan, miten se koira siinä seisoo. Onneksi on kesä ja kaikki näyttelyt tulossa, siinä sitä rutiinia tulee niin koiralle kuin ihmiselle :D
Johanna: Rapsuja takaisin =) Tuosta viimeisestä ryhmäkuvasta huomaa mainiosti Rokin ja tyttöjen eron... Yksi on cool mies, joka ei turhista vouhota ja nää kolme muuta ihan viirupäitä ;) Lotasta huomasi loppuvaiheessa että oli jo ihan väsynyt/kypsä ja ei jaksanut enää keskittyä. Aivan kuten lapset yleensäkin.
VastaaPoistaMäkin kaipaisin näyttelykurssille, yksin kun ei tuo oikein enää onnistu.
Mari: Sitä juuri pelkään, että "pilaan" Lotan arvostelun, kun en osaa tuoda hyviä puolia oikein esille. Mutta harjoittelu tekee mestarin... Mähän en ollenkaan ole nytten asetellut jalkoja, kun meillä ei synkkaa siinä (siinä tarvitsisinkin eniten apua), kun Lotta vetää asetellun jalan aina takaisin ja olenkin keskittynyt vain paikallaan pysymiseen, mikä sekään ei siis vielä ole ihan hallinnassa. Muistan tuon keinuheppajutun. Lotta koko ajan kurotti enemmän eteenpäin vaikka kuinka yritin jarruttaa. Siihenkin tarvis keksiä niksi. Nyt tarvii hieroa aivonystyröitä, josko saisin tilanteen paranemaan sunnuntaihin mennessä.
Mitä jos kokeilisit Lotan esittämistä ilman namia? (rokin blogin kuva 1)
VastaaPoistaJos Lottis innostuu liikaa mielen huumaavista nameista joita mami antaa :) Palkitsisit vasta sitten reippaan paikallaolon jälkeen :)
Mua kyllä jännittää ensi sunnuntai kun on ekaa kertaa ns. tosi kyseessä.....iiik!
Me ei olla vielä niin pitkällä, että namin voisi jättää kokonaan pois. Sitä harjoitellaan kotona kovasti, mutta Lotta ei jaksa silleen seisoa vielä kovin kauaa paikallaan, muurahaisia housuissa tällä likalla =D
VastaaPoista