Pikku-nainen

Lottalla alkoi pitkän odotuksen jälkeen juoksu ja tietenkin juuri nyt kun vihdoinkin päästiin aloittamaan Koirakoulussa Perustottelevaisuuskurssi B. Juoksuiset nartut eivät ymmärrettävistä syistä ole koulutuksiin tervetulleita. Eli taas menee harmittavan pitkä aika ilman ohjausta.

Nähtäväksi jää houkuteleeko ihastuttava seireenimme lähistön urokset lurittamaan lemmenkutsujaan ikkunan alle.

Tampere KV 21.3.2010

(Kuva Johanna Ojanen)

Tampereen kansainvälinen koiranäyttely 21. maaliskuuta oli Lotan ensimmäinen virallinen koiranäyttely. Esiintymispaikkana oli ihmisiä ja koiria kuhiseva suuri Pirkkahalli. Väentungos ei hätkähdyttänyt reipasta Lottaa, joka olisi mielellään tehnyt tuttavuutta useankin koiran ja ihmisen kanssa.

Katrin avustuksella viime hetken asentovirittelyä ennen kehään astumista


Jännitys kohoaa, suuta kuivaa ja kädet tärisee


Junioriluokkaan (9-18 kk) osallistui huimat 18 narttua. Koirat juoksutettiinkin kehässä vain viisi koirakkoa kerrallaan, muiden odotellessa sivummalla.

Lotta odotti levollisesti omaa esiintymisvuoroaan


Kultaistennoutajien arvostelusta vastasi ruotsalainen tuomari Karl-Erik Johansson.

Nartut tuomarin vertailussa


Lotta seuraavana vuorossa yksilöarvosteluun


Tuomari pyysi meitä juoksemaan pelkän kolmion. Tällä kertaa juoksutin Lottaa taas tavanomaiseen näyttelytyyliin vapaasti sivulla. Tyttö juoksi nätisti pysyen ravilla miltei koko ajan.



Tuomarin edessä Lotta seisoi kiltisti paikoillaan ilman namia, helpotin liikkumattomuutta tukemalla toisella kädellä kuonon alta. Vasta onnistuneen paikallaan seisomisen lopuksi annoin namipalkan. Tuomari ei onneksi seisottanut kilpailijoita pitkiä aikoja ja Lottakaan ei kerennyt hermostumaan paikallaan pysymisestä.

Lörppähuulesta oli hyvä tarttua kiinni, kun koira alkoi liikuttaa päätään
(Kuva Johanna Ojanen)


Kehäsihteeri ilmoitti huutaen tulokseksi "Erittäin Hyvä" ja ojensi punaisen nauhan EH:n merkiksi. Jännitys oli niin kova, että otin vain nauhan vastaan ja poistuin kehästä muistamatta ollenkaan kehua hienosti esiintynyttä koiraa.

Tuomarin arvostelu oli taas niin lennokkaalla käsialalla (sekä erikoisin lyhentein) kirjoitettu että kesti hetken saada teksti kääntymään ymmärrettäväksi.

Tuomarin arvostelua purkamassa


Mkt god typ
Typiskt femini huvud
Mörka ögon
Bra uttryck
Bra bett
Bra hals
Ryggen borde vara stramare o ngt kortare
Tillräklig bröstkorg
Bra vinklar
Ngt utåtställda framtassar
Kör sig ok från sidan men hastrångt
Bra päls

Erittäin hyvä tyyppi
Tyypillinen narttumainen pää
Tummat silmät
Hyvä ilme
Hyvä purenta
Hyvä kaula
Selän pitäisi olla kiinteämpi ja vähän lyhyempi
Riittävä rintakehä
Hyvät kulmaukset
Hieman ulkonevat etutassut
Liikkuu OK sivulta, mutta on kinnerahdas
Hyvä turkki

ERITTÄIN HYVÄ

ERI = erinomainen, vaaleanpunainen
EH = erittäin hyvä, punainen
H = hyvä, sininen
T = tyydyttävä, keltainen
HYL = hylätty, harmaa (rotumääritelmän vastainen tai vihainen koira)
EVA = ei voida arvostella, ruskea (tuomarin käsittelyyn ja ohjaajan kanssa yhteistyöhön kykenemätön koira)


Lotan etutassujen asettelua pitää vielä opetella, ettei aina tulisi huomautusta niiden ulkonevaisuudesta. Kinnerahtautta tarvinnee katsoa jonkun asiantuntevamman kanssa, josko on jotain "korjaamista" ja liian pitkän selän löysät nahat kai sitten kiinteytyy iän myötä. Muuten oli taasen oikein hyvä arvostelu.

Erityisesti sydäntä lämmitti Katrin sanoessa, että vaikkei Lottaa myyty meille "valionarttuna" vaan rakkaaksi kotikoiraksi niin Lotta on osannut aina yllättää iloisesti.

Erittäin hyvä, ellei täydellinen


Vain kolme kaikista juniorinartuista sai ERI:n ja koska neljä sijoitetaan niin kaikki EH:n saaneet (myös Lotta) kutsuttiin vielä kehään ja tuomari valitsi joukosta yhden, joka jatkoi kilpailuluokkaan ERI:n saaneiden kanssa. Valinta ei osunut harmillisesti tällä kertaa Lottaan.

Sarin Nelli (Lotan serkkutyttö) poseerasi upeasti ERI:n ja sijoittui toiseksi. Bolivar-isä, Roki ja Nala saivat Lotan tavoin hienosti EH:t kukin.

Lotta JUN EH
Roki JUN EH

Åbo Åpen Show 14.3.2010

Maaliskuun 14. päivänä pidettiin Liedon kylmässä Tsau-hallissa Turun Seudun Kultaisten epävirallinen kultaistennoutajien näyttely - Åbo Åpen Show.

9,5 kk ikäiset Lotta ja sisaruksensa osallistuivat ensimmäistä kertaa junioriluokkaan (9-16 kk). Narttujen luokassa oli huimat 19 kilpailijaa! Tuomarin pesti oli langennut ruotsalaisen Ulla Hägglundin tulon peruuntuessa Markku Santamäelle.

Tälläkin kertaa paikalle oli saapunut Lotta-fanikerhon jäseniä jännittämään tytön suoriutumista


Kehäavustajan iloinen rupattelu vuoroamme odotellessa melkein sekoitti pasmani, mutta onnistuin kokoamaan koiran pikaisesti asentoon tuomarin jo astellessa meitä kohden. Lotta ei hämmentynyt koskettelusta ja antoi vieraan käsitellä itseään oikein nätisti.

Tuomarin tutkittavana


Tällä kertaa juoksutin Lottaa "toko-tyyliin" sivulla. Lotta juoksi innokkaasti, mutta namin tavoittelu sai tytön kääntämään päätään ja kaulaansa mutkalle ja koko loppukropan kiemuralle, mikä osaltaan vaikutti myös jalkojen asentoon.

A. Vauhdikkaassa kuvassa jalat ovat mielestäni hyvässä liikkeessä ja suorat, tässä koira ei käännä päätään.
B. Pää ja kaula ovat kääntyneinä ja kroppa sekä jalat mutkalla


Vapaana seisottamisen harjoitteleminen on meillä vasta aluillaan. Lotta ei malta olla astumatta eteenpäin namia hamutessaan tai ei vain heiluta häntäänsä keskittyessään niin kovasti paikallaan seisomiseen. Tällä kertaa siis esitin koiran vielä totutusti käsistä. Siinäkin tyttö otti nyt jatkuvasti etusilla pieniä askeleita vaikka kuinka yritin saada pysymään paikoillaan. Jouduinkin muutamaan otteeseen "löysäämään" ja asettelemaan koiran uudestaan.

A. Etujalat suorassa kulmassa, mutta tassut kääntyvät ulospäin.
B. Etujalat ovat liian jyrkässä "ylikulmassa" eteenpäin. Takajalat (tai -jalka...) taas suoremmassa kulmassa, kuin A-kuvassa.


Tuomarin arvio Lotasta

Sopivan kokoinen.
Rungon mittasuhteiltaan selvästi korkeuttaan pidempi.
Jalo pää.
Hyvä pigmentti.
Sopusuhtainen luusto.
Hyvä rintakehän syvyys ja muoto.
Tasapainoinen.
Kulmautuneet raajat, eturaajojen kulmaukset voisivat kuitenkin olla voimakkaammat.
Hyvä turkki & hapsukarvat.
Muuten hyvät liikkeet, mutta epävarmat eturaajojen liikkeet.
Käyttäytyy hyvin.

Arvosteltuaan kaikki osallistujat yksitellen, tuomari pyysi yllättäen vain sijoittuneet viisi jäämään kehään ja kaikkia loppuja poistumaan. Sijoittuneiden joukossa ei tällä kertaa ollut valitettavasti ketään Lotan siskoista eikä serkkutyttö Nalakaan. Juniori-urosten luokassa Roki-veli sen sijaan sijoittui hienosti viidenneksi. Lapsukaisten Bolivar-isä niitti mainetta olemalla urosten valio/serti-luokan toinen ja PU3.

Isä Bolivar esittelee temppujaan


Junioriluokan jälkeen oli pitkä väli ennen kasvattaja- ja jälkeläisryhmien alkua. Odotellu hyisessä hallissa oli uuvuttavaa niin koirille kuin ihmisillekin. Koirat pääsivät välillä käymään metsässä, missä juniorit saivat viilettää vapaina ja leikkiä keskenään.

Harjoittelemassa yhteisstarttia; Lotta, Nella ja Missi, joka iskee silmää kuvaajalle.


Olimme odottaneet kovasti Kaunein pää-kilpailua. Kilpaan ei tarvinnut ilmoittautua vaan kaikki halukkaat saivat vain tulla mukaan ja kehä täyttyikin hetkessä koirista. Ruotsalaistuomari kiersi koirapiiriä pysti kädessään ja ojensi sen lopulta ympyrän loppu-/alkupäässä yhdelle koirakolle. Olin odottanut tässäkin jonkinlaista karsintaa finaaliosallistujiin, mutta leikki loppui taas hieman karusti.

Päättäväinen tuomari ei huomannut Lotan(-kaan) potentiaalia


Kasvattajaryhmään osallistuivat Roki, Missi, Nella ja Lotta ja Jälkeläisryhmään kaikkien edellisten lisäksi pentueen isä Bolivar. Ainoastaan ryhmien voittajatiimit palkittiin ja tällä kertaa me emme voittaneet kumpaakaan ryhmää emmekä siis saaneet palkintojakaan.

Riehakas kasvattajaryhmä Roki & Johanna, Missi & Katri, Nella & Tuula sekä me

Trimmaajalla

Sunnuntaina Liedossa pidettävää Åbo Åpen Showta varten oli vihdoin saatava jöröjustiina siistin näköiseksi. Sain varattua Lotalle ajan pesuun ja trimmiin Halikon EHYT-keskuksessa toimivasta trimmaaja Hanna-Kaisa Laukkasen Karvakorjaamosta.

Lotta tanssahteli innoissaan Karvakorjaamon ovesta sisään. Trimmaamon henkilökuntaa tervehdittyään Lotta nostettiin jännittävälle kumipohjaiselle hissipöydälle. Ihan ensimmäiseksi tytöltä leikattiin kynnet sekä ajeltiin koneella tassunpohjakarvat. Tassujen pohjista tulikin todella siistit saksilla itse nyhräämiseen verrattuna.

Seuraavaksi siirryttiinkin pesuhuoneen puolelle, jossa Lotta sai perusteellisen pesun hyväntuoksuisella uutussamppoolla.

Mitä siinä vaahtoat


Myös pää tuli kerrankin kunnolla pestyä


Pesun jälkeen siirryttiin takaisin trimmaamon puolelle ja hissipöydälle. Aluksi Lotta jännittyi puhaltavasta karvojenkuivaajasta, mutta ei yrittänyt paeta pöydältä. Pienen ajan kuluttua ja trimmaajan rauhallisesti harjaillessa Lotta vihdoin rentoutui ja kävi välillä jopa makaamaan pöydälle.

Mistä tuulee


Ensikertalainen jaksoi kiltisti olla vielä tovin trimmattavana, kun jalat, häntä, kauluri sekä korvat siistittiin näyttelykuntoon. Ihan vähän harmitti, että Lotalta piti leikata hassut "tuntosarvi"-korvakarvat, mutta misseily vaatii joskus uhrauksia. Jalkakarvojen trimmauksessa Lotta kyllä pisti hieman vastaan, mutta ne saatiin silti hoidettua. Ei nyt ihan kaikkea kuitenkaan voi antaa liian helpolla tehdä.

Kauluri lyhyeksi ja rinta esiin


Trimmaamosta ulos asteli raikkaan valkoinen ja sileäkarvainen kaunis neitokainen.


Tilanne noin puolen tunnin päästä trimmaamosta lähdöstä...
Lotan jalat sekä vatsan alus olivat märät ja ruskeat auringon sulattamien teiden kurasta ja takapuolen karvat sojottivat taas kohti taivaita lumihangessa kieriskelyn jäljiltä.
Opetus = mene lenkille ENNEN trimmaamokäyntiä.

Noutajatapaaminen Kemiössä

Lauantaina 6. maaliskuuta järjesti Salon Seudun Noutajat puuhapäivän jäsenilleen Kemiössä. Sää suosi monijalkaista osanottajalaumaa. Aurinkoisilla paikoilla tuli aika ajoin jopa hieman kuuma. Ohjaajat olivat järjestäneet erilaisia puuhapisteitä, joissa osallistujat ohjaajien valvonnassa ja opastamina suorittivat erilaisia tehtäviä.

Tapahtuman pitopaikkana olleelle metsäaukiolle saavuttuamme Lotta iski heti silmänsä 1,3 kk ikäiseen kultaiseen Nala tyttöön. Nalan kanssa Lotta jaksoi painia ja vehdata aina vain uudestaan koko tapahtuman ajan.

Hirmuiset Nala ja Lotta


Jonottaessamme tehtäväpaikoille kokeneet noutajaomistajat opastivat meitä ajan kuluksi damien noutamisessa. Lotta oli kovin innoissaan virttyneen damin hakemisesta ja kantoi sen innoissaan luokseni ja irrotti kiltisti otteensa lelusta namipalkkaa vastaan.

Ensimmäisellä rastilla päästiinkin heti tosi toimeen varisvainajan kanssa. Ensin ohjaaja neuvoi mitä pitää tehdä ja heitti sitten vaakkuen linnun lyhyen matkan päähän. Lotta ryntäsi intoa puhkuen riistan luokse, nappasi variksen suuhunsa ja kutsustani lähti reippaasti tuomaan saalista luokseni. Lotta ehti kyllä ensin epäröidä pienen hetken, kun en innoltani tajunnut heti kutsua koiraa takaisin tyköni. Lotta luovutti variksen ilman epäröintiä ja palkitsin tyttöä ojentamalla linnun pari kertaa takaisin Lotalle.
Varis heitettiin vielä toisen kerran, kauemmas ja silloinkin Lotta teki kaiken niin kuin kuuluu. Ohjaaja kehui Lottaa kovasti ja totesi ettei Lotan kanssa varmastikaan tule olemaan vaikeuksia päästä läpi taipumuskokeista.

Jonotusta kanipisteelle


Seuraavalla rastilla Lotta sai ensikertalaisena katsella ohjaajan laahavan kuolluta kania maata pitkin mutkan taakse näkymättömiin. Koira seurasi tapahtumaa korvat koholla, valmiina ampaisemaan salamana saaliin perään. Ohjaajan merkistä vapautin Lotan ja suuri metsästäjä porhalsi matkaan, nenää hieman maassa käyttäen, suoraan kanin luokse, nappasi sen suuhunsa ja lähti tulemaan kutsusta takaisin luokseni. Lotta kuitenkin hieman jarrutteli muhevan kanin tuomisessa ihan perille asti, mutta lopulta astui lievän vastahakoisesti loput askeleet ja alistui aarteensa menetykseen. Palkinnoksi koira sai muutaman kerran kanin takaisin hampaisiinsa. Ohjaaja kehui Lotan suorittaneen tehtävän oikein hyvin ja että tytöllä riittäisi energiaa muillekin koirille jaettavaksi. Ohjaaja kiitteli myös saaliin takaisin antamisella palkitsemisesta - tavan opin Sarilta syksyn pentutreffeillä.

Noutajaporukan nuorin koira oli vain 5:den kuukauden ikäinen labbissöpöläinen. Juniorineitien piti haistella pentu oikein huolella läpikotaisin. Myös iso flättipoika Tärsky tuli tekemään tuttavuutta Lotan kanssa. Aluksi Lotta hieman arasteli isompikokoista urosta, mutta Tärsky heittäytyi lapsellisen keimailevaksi pikkunartun edessä ja lopulta koirakaksikko kieriskeli yhdessä lumessa.

A. Nala ja Lotta tutkimassa pentua. B. Tärsky houkuttelee Lottaa lumikylpyyn kanssaan.


Tehtäväpaikoista viimeisenä saavuimme temppuradalle, jonka suoritusaika kellotettiin ja voittajalle oli luvassa palkinto.

Ekana oli tavallinen hyppyeste, joka madallettiin lapsukaiselle pyynnöstäni. Sitten tuli heittää dami hangessa lojuvan renkaan sisälle, minkä menin mokaamaan heittämällä hudin. Aikaa kului rämpiessämme Lotan kanssa damia hakemassa, uusintaheitto sentään osui maaliin.

A. Tärsky näyttää mallia ekalla esteellä. B. Ohi heitettyä damia hakemassa.


Seuraavassa suorituksessa oli omistajan istuttava tuolilla koiran istuessa tuolin vieressä. Lotalta kesti hetken tajuta mitä siltä halusin. Istumisen jälkeen molempien oli kiivettävä korkean lumikasan päälle hakemaan oma daminsa kumpainenkin. Aloittelijoille kuitenkin sallittiin damien kantaminen ihmiskäden toimesta alas maalilaatikkon.

A. Koirankin pitäisi istua jo... B. Lumikasa tuntui yllättävän korkealta kiivetä.


Viimeisenä oli ohuen ja heppoisen renkaan läpi hyppääminen, mikä osoittautui radan ylivoimaisesti hankalimmaksi kohdaksi koirille. Lottakaan ei meinannut noteerata (nähdä?) heppoista rengasta, mutta viimein sain tytön houkuteltua hyppäämään. Puolivälissä hyppyä rengas kuitenkin kaatui ja pujotin renkaan lopun matkaa Lotan ylitse.

Lotta ei ymmärrä että ja miksi tuosta pitäisi hypätä läpi.


Maaliin porhalsimme häntäpään ajalla. Tärsky oli kuitenkin heti vastassa onnittelemassa lämpimästi radan läpäisemisestä. Temppuradan voitti ylivoimaisen nopealla ajalla Lotan suosikkikaveri Nala isäntänsä kanssa. Palkintona oli uusi talutin ja possun kuivattu korva.

Radan jälkeen lopettelimme hiljalleen puuhailuja ja hyvästelimme koirakaverit. Kevään harjoituksissa sitten taas tavataan heidät.

Vielä seuraavana päivänäkin uni maistui Lotalle. Kinkku vahtii vieressä tyttöystävän unta.

Jälkiä ja saaliita =)

Lurppahuuli odottaa nameja


Lotan kanssa ollaan tehty itsekehiteltyjä nouto-haku-jälki (tai jotain sinne päin) -harjoituksia pienestä pitäen.

Aluksi Lotta sai opetella "etsi"-käskystä löytämään lattiallle jonoon ripoteltuja nameja. Samaa alettiin tehdä sitten myös ulkona. Namien välimatka ja ripottelualue on pidentynyt, mutta muuten harjoitus on pidetty samanlaisena. Ja välillä vain yksinkertaisesti heitetään kourallinen nameja lattialle tai maahan ja annetaan Lotan poimia ne vapaasti. Kissatkin ovat usein mielellään mukana etsinnöissä, tosin Lotta on nopeampi ja koiran namit eivät edes ole hemmoteltujen viiksiniekkojen makuun.

Pellolla risteilee traktorin tekemiä poluja, joista saa loihdittua hauskat "namiradat", joita juosta herkkuvanan perässä


Sisällä ollaan tehty lattiaan jälkeä lihaisalla luulla, joka piilotetaan jonnekin asuntoon ja Lotan pitää löytää se haistelemalla. Jälkeä tehtäessä Lotta on suljetun oven takana odottamassa, kunnes ovi sitten avataan ja Lotan pitää istua kiltisti odottamaan, kunnes saa "etsi"-käskyn. Lotta ampaisee aina innokkaasti nenä tuhisten aarteenetsintään. Herkun löydyttyä se käsketään tuomaan ensin käskyttäjän luo, sitten Lotta komennetaan irrottamaan luusta ja heti perään annetaan palkinto takaisin Lotan haltuun. Löytämistä vaikeutetaan jatkuvasti ja luun piilopaikka voi olla pahvilaatikon tai pöydän alla jne. Lotta on oppinut "etsi":n tosi nopeasti ja löydettyään piilotetun aarteen niin on ihan muikeana ja soikeana kehuista, kun on niin hieno ja fiksu tyttö =D

Köysi on oiva lelu vetämisleikiin, jonka aikana Lotasta kuoriutuu "kaamea" muriseva peto


Lotalle ollaan myös alettu heittämään jokin verran leluja ja keppejä. Hakeminen onnistuukin tytöltä hyvin, mutta hänen on vielä vaikea muistaa, että saalis pitäisi tuoda heittäjälle takaisin. Meidän heittäjien tarvii vielä selvittää tuomiseen liittyvät koulutusniksit ja sitten vasta päästään tosissaan toimeen. Myös damin kanssa leikkiminen/opettelu on listalla...

Lotan lempiasento on maata ja nukkua selällään jalat kohti taivasta - myös leikkiminen käy tässä asennossa


Viime viikolla Lotta sai kokeilla tosissaan jäljestämistä aamulenkillä. Rikkoutumattomalle lumihangelle oli ilmestynyt mystisesti veripisaroita ympäriinsä, ehkä petolintu oli lentänyt ylitse saalista roikottaen? Veren haisteleminen antoi koiran kuonolle kunnolla töitä ja Lotta oli aivan täpinöissään. Siinä nuuskuttelussa kuluikin pitkä tovi.
Lopulta Jatkettuamme matkaa Lotta sai yhtäkkiä jalat alleen ja syöksyi keskelle peltoa kaivamaan jotain polulta. ja sieltähän löytyi ihanan tuoreehko rusakon takajalka. Lotta seisoi mehukas jalka suussaan katsellen alta kulmainsa mamaa, joka saapui ottamaan arvoesinettä häneltä. Koiruus luovutti kuitenkin koiven pitkin hampain, mutta ilahtui saadessaan sen heti takaisin, mutta joutui jälleen harmikseen luovuttamaan sen pois. Onneksi Lotta unohti paistin suht nopeasti ja loppulenkistä kävelin jäniksenkäpälä taskussa. Viimein "onnenkalu" päätyi puun oksalle metsän eläinten kaluttavaksi.