lauantai 14. elokuuta 2010

Golden Ring-leiri Virrat



Hurjan helteen saattelemina kaasuttelimme Lotan kanssa Virroille Marttisen Lomasaareen majoittuneiden muiden Golden Ringiläisten pariin. Ihanat hirsimökit imaisivat uumeniinsa kymmeniä kultsuja ja niiden omistajia. Meidän mökkiimme majoittui parhaimmillaan 9 naista ja saman verran koiria. Eli karvaa, hiekkaa, vettä, hikeä ja pulinaa riitti aamusta iltaan ja yömyöhään.

Ruokakaapille riitti tunkua



Leirin ensimmäisenä koettelemuksena koirat testattiin ja sijoitettiin tasoryhmiin.
Testi alkoi paikallaan odottamisella ja luoksetulolla.
Seuraavaksi koiran tuli käskystä noutaa kouluttajan heittämä dami ja palautettava se ohjaajalle.
Viimeisenä tuli noutaa kouluttajan heittämä varis.

No niin... Lotta jäi kiltisti istumaan paikoilleen ja lähti tulemaan kutsusta luokse, mutta juuri ennen minua koira kaarsi pois ja lähti kuono maassa viipottamaan siksakkia. Nolona kävin ottamassa koiran kiinni ja komensin perusasentoon viereeni.

Sitten kouluttaja heitti damin ja usutin Lotan hakemaan sen. Lotta lähti damin perään, haki sen ja kantoi vähän matkaa, sitten sylkäisi damin pois suustaan ja lähti taas kuono maassa hajujen perässä. Vihaisten komentojeni siivittämänä haki damin uudestaan, pudotti ja jatkoi nuuskuttelua. Lopulta kauhukseni Lotta ryntäsi kohti kouluttajaa, joka piteli varista selkänsä takana. Vihuliainen repi variksen kouluttajan kädestä, juoksi saaliin kanssa sivummalle ja alkoi retuuttaa varista oikein kunnolla. Juoksin kiljuen koiran luokse ja nappasin variksen pois ja punaisena selittelin kouluttajalle miten koira ei ole ikinä käyttäytynyt noin huonosti.

Kouluttaja kysyi epäröiden haluanko vielä varista heitettävän. No en halunnut ja saimme poistua nolona paikalta.

Illemmalla leiritoimiston seinään ilmestyi kouluttajien keskenään laatima tasoryhmälista, joka käsitti ryhmät:
(riista) Maistuu, Ei maistu, Dami maistuu sekä ryhmä jossa Lotan nimi komeili - Helkutin nuuskut...

Tässä yksi Helkutin nuusku rentoutuu omaa damin-/riistanhakuvuoroaan odotellessaan
Toiset Helkutin nuuskut Helmi ja Kielo


Helkutin nuuskujen kanssa harjoittelimme merkkausta (termit ovat vielä ihan hakusessa) ja vedestä hakua. Lotalla oli jälleen suuria vaikeuksia keskittyä palautukseen ja ylipäänsä damien noutamiseen. Kouluttajan fyysisellä avustuksella saimme Lotan kuitenkin palauttamaan damin vedestä käteeni - noin kolmen metrin matkalta... Heitin damin lähelle kouluttajaa ja lähetin koiran noutoon, kohdalla kouluttaja otti koirasta kiinni, käänsi ja työnsi suuntaani. No saatiin kuitenkin niitä onnistumisia, vaikkei mitenkään loistavalla tyylillä.

Lotta sai opetella myös variksen hellää ja rauhallista suussa pitämistä.
Lokin haku vedestä taas oli fiasko, kun linnut olivat liian vanhentuneita, eivätkä koirat halunneet ottaa niitä suuhunsa.


Jaoimme yläkerran huoneen Johannan ja Rokin kanssa. Onneksi Johanna oli raahannut mukanaan suuren tuulettimen, joka helpotti edes hieman tukahduttavan liikkumattomaan kuumuuteen.

Taistelupari Lotta ja Jorma Kääriäinen aka Roki poskipartapainivat väsymättä lähes kaiken valveillaoloaikansa




Vastoin päätöstäni sallin ensimmäistä kertaa Lotan kiipustaa viereeni sängylle ja välillä koiria taisi sängyssä olla kaksin kappaleinkin vaikka Lotta tuntui viihtyvän paremmin Johannan sängyllä



VEPE oli tappohelteillä tosi suosittu laji leiriläisten parissa.

Vepeen menossa: Katri & Helmi, Johanna & Roki, Lotta & minä, Janina & Soni


Kävimme Lotan kanssa melkein joka päivä vepeilemässä. Tällä kertaa vienti alkoi takuta ja muutenkin kaikissa rantaan tuloissa koira tahtoi kiinnittää huomionsa kaikkialle muualle paitsi minuun. Mutta joukossa oli onnistumisiakin, kouluttaja nauroi "kynttilänsuoraahievahtamatonta" seisomistani veneestä hypyn suorituksessa. No hitsit, ainakin MINUT on koulutettu hyvin...



(Lotan vepe-kuvat Tuula Leppälä)

Muut mökkiporukastamme Katria ja Helmeä lukuunottamatta olivat VEPEilemässä ensimmäistä kertaa ja kaikilla meni ihan hämmästyttävän hyvin. Kaikki suoriutuivat ilman suurempia ongelmia liikkeistä jo ekalla kerralla.

Katri ja Helmi-äiti


Johanna ja Roki


Janina ja Soni


Tiia ja Kielo


Riitta ja Helmi


Vepeilyn jälkeen läpimärät koirat pääsivät sisälle viilentymään ja lepäämään. Lotta ja Roki vaihtoivat kylpytakkeja päittäin, Helmi-mamman jäädessä kokonaan ilman, Lottaa ei vaihto näyttänyt miellyttävän



Lotta sai kommuunissamme uusia kavereita bestis-Roksun lisäksi. Miltei kaikki koirat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään, mikä on rodun parhaita puolia! Ainoa yllättävän vähän sekaannuksia aiheuttanut seikka oli koirien nimet, mökissämme majaili näet kaksi Lottaa ja kaksi Helmeä. Kaiken lisäksi Lotta ja Kielo muistuttivat ulkonäöltään hyvin paljon toisiaan.

Lotta, Roki (veli), Taika, Nelli, Lotta ja Helmi (=äityli) koettavat poseerata




Lotta ja Kielo


Sarin pienen Taika-vauvan saaliis


Painimatsi Taikan kanssa



Leirillä järjestettiin myös arpajaisia ja viihdykettä erilaisten ohjelmanumeroiden muodossa

Roki voitti arpajaisista mm ihqn bägin


Unikeon päivänä ei kannata olla pisimpään nukkunut, Sari päätyi veteen kuitenkin vasta iltaohjelman aikaan


Tämän pitäisi antaa katsojille kuva agilitysta...


Katsomossa Lotan ja Sarin agilitynäytös


Katri ja Johanna laittoivat alulle hauskan koirien pellehyppykisan, josta muodostuikin lopulta koiran JA ohjaajan pellehyppykisa.

Lottakin pääsi osallistumaan Janinan ja Katrin avustamana


Pellehyppääjäkaksikon tyylinäyte


Janina ja Soni veivät voiton kosteasta kisasta



Leirillä tuli myös käytyä luennolla, saunottua sekä uitua koirien kanssa (todisteena oli mahtavat mustelmat käsivarsissa) ja ilman, kokattua paljon ruokaa (kerrankin pääsi oikein kunnolla toteuttamaan itseään), osallistuttua leirinäyttelyyn, tanssittua yhden vaivaisen kappaleen verran (odotukset olivat suuret) ja naurettua ihan vääränä.

Helteellä ja nautitulla nesteellä oli hintansa ja yön hämärissä mökkimme nurkissa alkoi iltaisin hiippailla mitä omituisempaa sakkia, kuten Partaveikko, hämähäkkisorminen Ritka ja kuviin tarttumaton YesPeaceWoman...




Ja vielä lisäys... Kultamerijengin virallinen leiribiisi Kymppilinjan "Minä" alias "Hauki"

Voi miten sitä jaksaa odottaa ensi kesän leiriin asti!!!

4 kommenttia:

  1. Voi että :D Nauroin ihan kippurassa ja vedet silmissä näitä kirjoituksia ja kuvia! Noh, eihän leiriin ole enää kuin 11 kuukautta (liikaa) ;) Toisaalta pieni tauko voi olla koirille hyväksi, ehkä myös omistajille.

    VastaaPoista
  2. Olisi edes kaksi kertaa vuodessa... Talvileiri voisi olla tosi hauska! Hmmmm... Mahtaisikohan ehdotus mennä läpi...

    VastaaPoista
  3. Joo talvileiri ois mahtava!! Nuotio ja hanget...wau!

    Mä kans lueskelin vedet silmissä (ilosta) tätä stooria, oli kyllä niiiiin hauskaa :D

    Kiitos vielä leirikamuille!

    VastaaPoista
  4. Juu älkää nyt itkemään sentään alkako =) Vaikka surullistahan se onkin, että kaikki kiva kestää aina vaan niin lyhyen aikaa.

    VastaaPoista