Kevätkuulumisia

Vink vink, kevättä rinnassa


Ja taas blogin pariin pienen tauon jälkeen. (KUVAT AUKEAVAT SUUREMPINA NIITÄ KLIKKAAMALLA)

Lotalla tuli ja meni juoksut. Juoksujen ajan neiti kulki lenkit nenä pystyssä kaikkia ihania urosten hajuja kalastellen. Oli ehkä hieman vakavampi, muttei sentään masentumiseen asti. Ruoka ei ole maistunut hyvin enää joulun jälkeen ja siinä suhteen ei tapahtunut muutoksia nytten. Juoksut kestivät kaksi viikkoa joiden aikana ulkoilutettiin koiraa pelkästään remmin päässä tai aidatulla tenniskentällä. Ravattiinkin lenkkarit sauhuten Salon ja Perniön mutaisia katuja, jotta neitokainen sai tuona aikana kunnolla liikuntaa.



Tänä vuonna lunta riitti pitkälle kevääseen, mikä ei haitannut Lottaa yhtään, hän kun rakastaa lunta. Pienimmissäkin lumikohdissa on pakko käydä piehtaroimassa ja lumeen on paljon mukavampi tehdä tarpeensakin.



Ja lumien sulaessa oli kivaa lenkkeillä lumessa kierimistä rakastavan valkoisen koiran kanssa...



Poikaystävä Kinkun lisäksi myös Nelson on yllättäen lähentynyt Lotan kanssa ja pari on yllätetty jopa pusuttelemasta. Juoksujen alakuloaikana olikin mukavaa saada kavereita kylkeen kiinni vahtimaan koiran unta.



Vihdoinkin pitkään toivotut terassin verkotukset saatiin toteutumaan ja Lotta pääsi kissojen kanssa heti tuoreeltaan tarkastelmaan työn jälkeä. Terassille on kiva päästä haukkailemaan raikasta ilmaa ja tarkkailemaan lintujen kevätpuuhia. Ja kun on vielä kylmät kelit niin on mukava päästä avoimesta ovesta sisälle lämmittelemään.



Tytöstä on kehittynyt oikea rentoutumisen mestari. Maha ja koivet kohti kattoa on hänelle oikein tyypillinen asento. Kyljellään nukkuessaan Lotta herättää hilpeyttä "juoksemisellaan", murinallaan ja haukahteluillaan.

Poseerausharjoittelua




Juoksujen lakattua on ruoka alkanut taas maistua oikein hyvin. Mikä on hienoa varsinkin koulutusten kannalta, kun motivointi on helpompaa koiran kanssa, jolle sapuska maistuu hyvin.



Jäätkin sulivat lopulta ja koira pääsee taas kahlailemaan. Lotta sai kevään ensimmäiset uintitreenit kun juoksi uivien joutsenten perään ja pohja jalkojen alla syvenikin yllättäen.

Koirakuiskaajan lumoissa


Lottakin seuraa televisiota kiinnostuneena. Todella monessa ohjelmassa on mielenkiintoisia eläimiä. Jotkut eläimistä tosin ovat liian pelottavia. Yhdenkin animaation piirretyt pulut olivat liikaa pikkuneidille, joka piiloutui ihmeissään sohvan taakse. Kaikki lastenohjelmat eivät vain sovi lapsille.



Juoksujen jo loputtua, mutta yhä ihanalta tuoksuen käytiin moikkaamassa kauan sitten leikattua Intoa, mutta Intollapa meni pää ihan pyörälle ja aloitti nimensä veroisesti törkeän lähentelyn, mutta Lotta ei pitänyt tästä alkuunkaan ja arvonsa tuntevana leidinä antoi kosijan kuulla kunniansa. Koirat oli sitten pidettävä erossa toisistaan ja se sai Inton inisemään surkeana hurmaavan tytön perään.



Intolle pakit annettuaan kävi Lotta kuitenkin antamassa parit turpapusut hepoille vaikka ne jättiläiset olivatkin hiukan jännittäviä.